Vapaus tuo ihmisille tyydytystä vain tiettyyn pisteeseen asti, ja normaalille ihmiselle se riittää. Vapauden piiriin ei kuitenkaan kuulu sellaisia asioita kuten muiden ihmisten ryöstäminen, alistaminen ja murhaaminen. Valitettavasti ihmiskuntaan kuitenkin kuuluu myös ainesta, joka haluaa ryöstää, alistaa ja murhata. Tämä aines on keksinyt määritellä vapauden uudestaan ja väittää, että "vapaus" ei tarkoittaisikaan vapautta tehdä työtä ja hankkia omaisuutta vaan se merkitsisi oikeutta ryöstää muiden aikaansaannoksia ja elää niiden ihmisten kustannuksella, jotka tekevät työtä ja luovat omaisuutta.  Tällainen "vapauden" määritelmä kuulostaa kyvyttömien massojen mielissä tietysti houkuttelevalta, sillä tällaisen propagandan soidessa heidän korvissaan he voivat uskotella itselleen, että on mukamas jonkun muun syy, etteivät he pääse mielin määrin nauttimaan aineellisista iloista ja vauraudesta.  Tämä heidän onneaan estävä paha vihollinen on omistava luokka, ja vasta silloin toteutuu todellinen vapaus, kun tuo luokka tuhotaan ja sen omaisuus jaetaan kansalle.  Näin julistaa ryöstäjien ja murhaajien propaganda. 

Tällainen ajattelu on tietysti mieletöntä, mutta se on kuitenkin tehonnut vähälahjaisiin massoihin ja johtanut toinen toistaan kauheampiin sosialistisiin kokeiluihin ja iskulauseisiin "oikeutetusta tulonjaosta", joka oikeasti on vain kaunisteltu nimi sanoille "ryöstösaaliin jakaminen".

Monien mielestä kommunismin uhka poistui, kun  ns. reaalisosialismissa eläneet maat yksi toisensa jälkeen siirtyivät markkinatalouteen. Jotka todella näin luulevat, elävät vaarallisen harhaluulon vallassa. Kommunismia levitettiin yhtä määrätietoisesti kuin mitä tahansa muuta uskontoa.  Miljoonat ihmiset uhrasivat henkensä kommunismin puolesta käydyissä sodissa. Kommunistisotilaat taistelivat urhoollisesti Vietnamin viidakoissa ja Afrikan aavikoilla.  Kommunismin ajatuksia solutettiin määrätietoisesti koulutukseen, työpaikoille, ammattiliittoihin, valtionhallintoon ja Mediaan. Monet yliopistojen tiedekunnat olivat kommunistien käsissä. Monet kansainväliset järjestöt olivat kommunistien hallussa. Noin 150 vuoden ajan oli käyty hellittämätöntä sotaa kommunistisen ideologian puolesta. Kokonaiset suvut ja sukupolvet oli aivopesty kommunismin aatteelle alttiiksi päiväkodeissa, kerhoissa ja kouluissa. 

Ja kaiken tämän sukupolvia jatkuneen ja valtavia uhrauksia vaatineen työn jälkeenkö yhtäkkiä päätettiinkin koko maailman mittakaavassa luopua tästä tavoitteesta ja siirtyä vuoden tai parin aikana kannattamaan markkinataloutta ja ideologista moniarvoisuutta?

Tämä ideologinen muutos on joko maailmanhistorian suurin yhtäkkinen ja kollektiivinen ja uskosta luopuminen  - tai maailmanhistorian suurin huijaus!

Joka kuvittelee sen olevan edellä mainittu, on joko typerys tai hyväuskoinen idealisti.  Uskooko hän ehkä myös, että jonakin päivänä koko maailman kristikunta, kaikki erilaiset kirkot ja seurakunnat, yhtäkkiä toteaisivat, ettei Jumalaa olekaan olemassa ja alkaisivat muuttaa kirkkojaan pelikasinoiksi tai bordelleiksi? Tuntuisiko mahdolliselta?

Suomalainen libertaristiyhteisö väittää, että kommunismin "häviämisessä" ei ole kyse kollektiivisesta uskosta luopumisesta vaan kyse on salaliitosta, ja kommunismin uhka väijyy juuri nyt pahempana kuin koskaan, sillä ihmiset eivät tajua puolustautua.  Kun julmana petona järven pohjassa elävä sudenkorennon toukka eräänä päivänä yllättäen kiipeää kaislan varteen ja rakentaa ympärilleen kotelon, onko se lakannut olemasta?  Onko pedon uhka iäksi kadonnut?  Ei, vaan jonkin ajan kuluttua kotelo avautuu ja ilmoille mönkii suuri lentävä peto, jonka ahneisiin leukoihin päätyy enemmän uhreja kuin mitä olento toukkana saalisti. Ennen pitkää tuo peto lisäksi munii munia, joista kehittyy uusi petosukupolvi. 

Näin on tapahtumassa kommunismin aatteellekin. 1990 -luvun alussa ihmisten mieliä kuohuttanut  kommunismin yllättävä "häviäminen" ei merkinnyt punaisen pedon loppua vaan muodonmuutosta.  Elämme uuden suuren pedon odotuksen aikaa.  Ja tuo peto on maailmanlaajuinen KOMMUNISMI ! 

1980-luvun lopussa kommunistiset teoreetikot laskivat pitkään harkittuun ja testattuun teoriaan nojautuen, että Karl Marxin "kommunistisella manifestilla" aloitettu sosialististen ajatusten solutustyö on vihdoin saatettu päätökseen ja nyt on vuorossa "lepovaihe", jonka aikana nämä ajatukset hiljalleen iskostuvat ihmisten mieliin. Koska kommunistista propagandaa ei enää harjoiteta ja koska kommunismien uhkaa ei mukamas enää ole, ihmiset eivät tiedosta ajatteluprosessiensa olevan ulkoa ohjattuja vaan luulevat mielessään pyörivien kommunististen ajatusten olevan omiaan. Tällöin ne uppoavat vastuskyvyttömään mieleen.  Libertarismi on ainoita aatteita maailmassa, joka tajuaa tilanteen ja taistelee kommunismia vastaan  nytkin, kun kommunismin peto lepää kotelossaan. Libertaristit tietävät, että "vaarattomia" kommunistisia ajatuksia ei ole olemassa. 

Kommunismien siemenet on kylvetty, ja aate tekee hidasta tuhoaan ihmisten mielissä. Silloin tällöin kommunismin salaiset asiamiehet heittävät ilmoille koepalloja, joilla he testaavat, missä vaiheessa ihmisissä tapahtuva mieltenmuutos on.  Eräs tällainen koepallo oli 1990-luvun lopulla esitetty ehdotus "asumistulon" verotuksesta. Ehdotuksen idea oli se, että koska vuokralaiset maksavat vuokraa asumisestaan ja talonomistajat eivät maksa, talonomistajat ovat paremmassa asemassa vuokralaisiin nähden. Talonomistajien "ilmainen" asuminen on tavallaan tuloa, joka nostaa heidät parempaan asemaan omistamattomiin verrattuna ja lisäksi tuloa, josta he eivät maksa veroa.  Siispä tilannetta pitäisi tasoittaa maksattamalla omistajilla veroa tästä kuvitteellisesta "tulostaan". Taustalla oli pyrkimys tehdä omistusasumisesta vähemmän houkutteleva asumismuoto, jolloin vuokra-asujien osuus lisääntyisi. Omistamattomat vuokra-asujat olisivat otollista ainesta toimimaan kommunismien puolesta, kun lopullinen kampanja "ahneita vuokrariistäjiä" vastaan joskus tulevaisuudessa alkaisi. Asumistuloehdotuksen muotoon puettu kommunistinen koepallo ei johtanut lakien muutokseen, mutta se toimi kuitenkin osana piilopropagandaa ja vaikutti ihmisten mieliin: "Ai, näinkin voidaan tehdä."

Näin ei voida tehdä - paitsi KOMMUNISMISSA!

Missä muodossa uudelleen syntyvä kommunismi ilmenee, kysyy joku ehkä aiheellisesti. Jotta kysymykseen voi vastata, kommunismi pitää nähdä todellisessa muodossaan hirviömäisenä petona - ei yhteiskunnallisena teoriana tai poliittisena suunnitelmana. 

Aivan kuten elävän olennon ruumis koostuu valtavasta määrästä soluja, jotka eivät yksittäisinä tekijöinä ole tärkeitä, mutta jotka kuitenkin kokonaisuutena muodostavat ajattelevan ja toimivan persoonan, myös kommunistisen pedon ruumis muodostuu solujen kaltaisista osasista, jotka yksinään eivät vaikuta pedon toimintaan, mutta kokonaisuutena OVAT tuo peto. Nämä yksiköt ovat ihmisiä. Ja aivan kuten ihmisenkin soluista osa on enemmän tärkeitä ja osa vähemmän tärkeitä, myös kommunistisen pedon "solut" ovat erilaisia. Joku aivan tavallinen kansalainen: johtaja, virkamies, tehdastyöläinen, poliisi tai järjestysmies, joka ei edes julkisesti kannata kommunismia, voi tietämättään olla osa kommunistista petoa. Kun peto aktivoituu, hänelle ja hänen kaltaisilleen on varattu tiettyjä tehtäviä, jotka he luontaisen käyttäytymiskoodinsa, vuosia kestäneen piilevän aivopesunsa ja hankkimansa koulutuksen ohjaamina toteuttavat kuin etukäteen ohjelmoidut robotit. Heistä tulee sotilaita, poliiseja, vartijoita, virkamiehiä, opettajia, agentteja tai politrukkeja kommunistisen järjestelmän palvelukseen.

Tärkeimpiä "kommunistisen pedon" soluista ovat aivo- ja hermosolut, sillä pedon "persoona" muodostuu niistä.  Kommunistinen peto on kuitenkin kokonaisuudessaan enemmän kuin sen osat yhdessä, sillä eihän ihminenkään ole pelkkä epämääräinen kasa irrallisia soluja, joita aivosolut ohjaisivat vaan henkinen olento, jolla on persoona tai sielu. Tämän vuoksi on ennakolta lähes mahdotonta sanoa, missä muodossa ja milloin kommunismin peto tulee näyttäytymään. Ilmestyykö se hiljalleen ja huomaamatta kiristyvän verotuksen ja lisääntyvän valtiollisen kontrollin muodossa vain tuleeko se kertarysäyksellä jonkin maailmanlaajuisen kriisin osana.  Kukaan ei tiedä.  Edes kommunismin aktivistit eivät tiedä vaan he odottavat sopivaa hetkeä ja miettivät parasta strategiaa.

Libertaristien on vakuutettava mahdollisimman monet siitä, että kommunismin peto ei ole kuollut vaan se on ainoastaan koteloitunut uutta tulemista varten. Kommunismi on tuhottava nyt, kun se lähes puolustuskyvyttömänä vielä voidaan tuhota. 

Vaadimme TOIMINTAA!