Jokainen voi halutessaan tehdä katugallupin sen selvittämiseksi, millaista ihmisainesta eri poliittisten suuntausten taustalta löytyy. Jos itse tehty tutkimus ei houkuttele, aiheesta löytyy toki valmiita tutkimuksiakin. Tulokset ovat joka tapauksessa samat.

Kommunistien kannattajissa on paljon alimpiin yhteiskuntaluokkin kuuluvia henkilöitä. Rivikommunisteista monet ovat vähän koulutettuja työläisiä, alkoholiongelmaisia surkimuksia, pikkurikollisia, puukottajia, tappajia tai muuten vain yksinkertaisia ja hyväuskoisia ihmisiä, joiden tiedot yhteiskunnan todellisesta luonteesta ovat vajavaiset. Kollektiivista älykkyystestiä ei liene tehty, mutta on tuskin kovin väärin arveltu, jos oletetaan rivikommunistien keskimääräisen älykkyysosamäärän olevan alhaisemman kuin esimerkiksi Kokoomuksen kannattajien. Kommunistien johtohenkilöissä sen sijaan on älykkäitä ja koulutettuja ihmisiä. Tämän hyväksikäyttäjien sakin valta perustuu yhteiskunnan kurjimman, vihaisimman ja katkeroituneimman osan kaunaisten tunteiden ohjailemiseen ja kanavoimiseen puoluetta tukemaan. Tyhmät rivikannattajat ovat tälle alhaisimmasta alhaisimmalle joukolle pelkkää hyväksikäytettävää massaa.

Kun siirrytään aste oikealle, sosialidemokraatteihin, aatteen kannattajien elintaso, tiedollinen taso, sivistyksellinen taso ja koulutustaso nousevat jonkin verran. Sosiaalidemokraattien kannattajienkin selkärangan muodostaa kuitenkin ideaköyhä työläismassa, joka näkee ainoaksi mahdollisuudekseen sen elämän jota se parhaillaan elää ja jota edeltävätkin sukupolvet ovat eläneet. Sosialidemokraatteihin kuuluu myös suuri joukko samannlaista alhaista ainesta kuin kommunisteihinkin - onhan aatteilla yhteiset juuret. Keskiverto sosialidemokraatti on perusluonteeltaan purnaava mutta alistuva työläinen. Hän saattaa kiivetä vähitellen omassa kapeassa uraputkessaan ylöspäin ja päätyä luottamusmieheksi, työnjohtajaksi tai pikkuvirkamieheksi. Tyypillinen sosiaalidemokrraatti ei kuitenkaan loikkaa pois tuosta putkesta ja ota elämäänsä omiin käsiinsä esimerkiksi ryhtymällä yksityisyrittäjäksi. Keskiverto sosialidemokraatti kannattaa holhoavaa valtiota ja on valmis maksamaan korkeitakin veroja saadakseen nauttia vaatimattomista julkisista palveluista. Yksityistäminen ja valinnavapaus ovat sosialidemokraateille kirosanoja. 

Sosialidemokraatit ovat kuin aikuisia lapsia, joilla ei ole ollut rohkeutta irtautua kodin ilmapiiristä. Lasten tavalla heitä myös johdetaan. Sosialidemokraattiset johtajat lupailevat palkankorotuksia, päivähoitomaksujen alennuksia ja muita vastaavia palkkioita kannattajilleen. Lasten lailla ajattelevat kannattajat tyytyvät näihin mitättömiin lupauksiin, jotka eivät aina edes toteudu. Todellista vapautta he eivät halua edes tavoitella, sillä he kauhistelevat mahdollisia riskejä, joita vapaus toisi tullessaan. Ajatus, että he ITSE joutuisivat huolehtimaan elämästään, ei ole heille vapautta vaan pelottava uhkakuva. Kahlitseva holhousyhteiskunta sen sijaan on juuri sellainen suojaverkko, jota he kaipaavat. Turvallisuuden tunne on heille tärkeämpää kuin raha ja vapaus.

Kun siirrytään yhä oikeammalle poliittisessa kentässä, aatteiden kannattajien keskimääräinen älykkyystaso, koulutustaso, sivistystaso, varallisuustaso ja moraalin taso nousevat. Kokoomuksen tai kristillisdemokraattien kannattajista ei juuri enää löydy kaduilla puukko kädessä riehuvia humalaisia pimeän viinan ostajia, vankilakierteessä eläviä pikkurikollisia, heikkoälyisiä matalapalkka-alojen työntekijöitä tai muitakaan kommunistien ja sosialidemokraattien joukosta tavattavia henkilöitä. Vastaavasti näiden puolueiden johtajat eivät ole samanlaisia valehtelevia hyväksikäyttäjiä kuin aiemmin mainittujen puolueiden johtajat. Älykkäät ja sivistyneet kannattajat eivät nimittäin hyväksyisi tuollaista petosta.

Mikä on kannattajien älykkyystaso poliittisen kentän aivan oikeassa laidassa?  Ennen kuin tähän voidaan vastata, on pakko määritellä, mikä on oikea laita ja mitä ovat äärimmäisen oikeiston kannattajat. Todellista oikeistolaista vapauskäsitystä mustamaalatakseen demokraattisen rosvojärjestelmän kannattajat määrittelevät tahallaan "äärioikeistoksi" sellaiset rasistiset ja muukalaisvastaiset liikkeet, kuten skinheadit, uusnatsit ja ns. populistisen uusoikeiston. Näiden liikkeiden ohjelmat paljastavat kuitenkin, että niillä ei ole mitään tekemistä todellisen oikeistolaisen vapauden kanssa. Nämä yksilönvapauksia polkevat ja vahvaa kontrollivaltiota kannattavat liikkeet ovat todellisuudessa lähellä sosialismia ja kommunimia. Jos ne johonkin äärilaidalle kuuluvat, niin paikka on äärivasemmisto! 

Maksimaalista yksilönvapautta kannattava ja valtiollista säätelyä vastustava Libertarismi on ainoa aidosti oikeistotolainen suuntaus. Sanottakoon sitä siis ainakin tässä yhteydessä, liikkeen kannattajia analysoitaessa, äärioikeistoksi - niin valitettavan huono kaiku kun tuolla sanalla onkin.

Kuten jo todettiin, kannattajien älyllinen, koulutuksellinen ja sivistyksellinen taso kasvaa sitä mukaa, kun siirrytään puoluekentässä oikealle. Tämän kehityssuuntauksen huipentuma on äärimmäinen oikeisto - libertaristit. 

Libertaristisen ajattelutavan omaavien joukko on henkisesti äärimmilleen jalostunut. Libertaristeissa ei ole kommunisteille tyypillisiä puoli-lukutaidottomia typeryksiä, sosialisteille tyypillisiä muutoshaluttomia turvallisuuskiipijöitä tai perinteisille oikeistopuolueille tyypillisiä vahvan valtion ja vahvan johtajan kannattajia. Libertaristit ovat ainoa ihmisryhmä, joka tajuaa yhteiskunnan syvälliset lainalaisuudet ja tietää, millaista on todellinen vapaus. Jo libertatristien pieni määrä kertoo, että aatteen kannattajiksi on valikoitunut ihmiskunnan ehdoton älyllinen, sivistuksellinen ja koutuksellinen huippu. Libertaristien joukkoon ei pyri eikä oteta keskinkertaisuuksia! 

Libertaristit tietävät ainutlaatuisuutensa ja osaavat arvostaa aatteensa  sankareita. Libertarismin suurimmat sankarit ja nerot ovat nousseet jo tavallaan ihmisyyden yläpuolelle, ei sentään jumaliksi sillä useimmat libertaristit eivät ateisteina tunnusta jumalia, mutta ainakin jonkinlaisiksi henkisiksi majakoiksi, joiden säteilemää valoa jokainen kunnon libertaristi omalta osaltaan vie eteenpäin.

Keitä sitten ovat libertatrismin kirkkaimmat hengelliset majakat ja aatteen suurimmat nerot?

Koska libertarismi on vapauden aate, aatteen suurmiesten listankin voi jokainen laatia vapaasti. Vaikka libertarismi on maailmanlaajuinen aate, libertarismin terävin huippu löytyy Yhdysvalloista. Monet taloustieteen ja muiden tieteiden professorit kannattavat libertaristisia aatteita, ja näiden tiedemiesten julkaiset kirjat ovat herättäneet laajaa huomiota. Libertaristisia vapauden aatteita esittelevät kirjat ovat tietysti saaneet osakseen myös kritiikkiä, mutta jokaista uutta aatetta ja jokaista suurta neroahan on epäilty omana elinaikanaan. Kritiikki todistaa, että yliopistolibertaristien antamat sanalliset sivallukset ovat ovat osuneet kohteisiin, joissa ne tuntuvat. Väärät ja epätieteelliset väitteet eivät olisi tuntuneet.

Lahjakkaimpia1900-luvulla eläneistä libertaristeista oli venäläissyntyinen, Yhdysvalloissa elämäntyönsä tehnyt Ayn Rand.  Hänen muistoaan ja ajatuksiaan vaalimaan on perustettu useita kannattajaryhmiä. Ayn Rand edusti ns. objektivistista ajattelusuuntaa, jolla on kannattajia myös nykylibertaristeissa. 

Yhdysvalloissa elää monia tunnettuja julkkiksia, jotka ovat tunnustautuneet libertarismin kannattajiksi. Kuka esimerkiksi tiesi, että näyttelijä Clint Eastwoodkin on libertaristi?

Suomessa tunnettuja julkkislibertatisteja on ehkä vähemmän kuin Yhdysvalloissa, mutta aatteen kannatus on kasvamassa. Monet vero-ongelmien kanssa painineet liikemiehet, taiteilijat ja toimittajat ovat päätyneet libertaristisiin ajatuksiin omien elämänkokemustensa kautta. Libertarismin teoria on ehkä ollut heille vieras, mutta samalla kun he ovat siihen tutustuneet, he ovat huomanneet sen yhtäläisyydet omaan ajatteluunsa. Toisin kuin esimerkiksi marxilainen dialektiikka, lisäarvoteoria ja historiankäsitys, joita pitää erikseen opiskella tajutakseen niitä, libertaristinen teoria tuntuu lahjakkaista ja ahkerista ihmisistä jo ensi kuulemalta jotenkin luonnolliselta ja tutulta - edustaahan se heidän omia pyrkimyksiään, arvojaan ja käsityksiään. Libertarismiin "kääntyminen" on siis loppujen lopuksi varsin helppo asia. Riittää kun unohtaa kaiken sen, mitä julkinen sana julistaa ja alkaa ajatella itse omilla aivoillaan - ilman ennakkokäsityksiä. Libertarismi. Se on luonnollista elämää!

Jos haluaa tutustua johtaviin suomalaisiin libertarismin teoreettikkohin, kannattaa lukea yhteiskunnallisia keskustelupalstoja. Pelkkä hakusanan "libertarismi" kirjoittaminen johonkin hakuohjelmaan tarjoaa useita linkkejä suomalaisille keskustelupalstoille, joilla libertartisti-ajattelijat esittelevät käsityksiään. Intimiteettisyistä tässä ei erikseen mainita nimeltä ketään suomalaista libertaristia, mutta libertaristien verkostoon voi helposti tutustua syöttämällä hakupalveluun libertarismi- tai libertaristit -hakusanalla löytyneet henkilönimet ja toistamalla haku uusilla hakupalevelusta löytyvillä nimillä. 

Ne, jotka ovat lukeneet suomalaisten libertaristien kirjoituksia internetin keskustelupalstoilta, ovat ehkä huomanneet sen, että libertaristit eivät yleensä jatka väittelyjä kovin pitkään vaan lopettavat keskustelun tai - jos on kyseessä libertaristien hallitsema palsta - poistavat hankalat vastaväittelijät. Pieni selitys siitä, miksi vapauden kannattajat vaikuttavat näin "suvaitsemattomilta", kun on kyse sananvapaudesta, on paikallaan. 

Aivan tavalliset keskivertolibertaristit - aatteen suurmiehistä puhumattakaan - edustavat todennäköisesti huomattavasti korkeampaa älykkyystasoa kuin useimmat vastaväitelijät. On siis luonnollista, että heistä on turhauttavaa käydä jankuttavaa keskustelua jonkun ajattelussaan urautuneen vähälahjaisen typeryksen kanssa. Onkin aivan oikein, että älykkäämpi osapuoli viheltää tällaisen - kehitysvammaisen ja normaaliälyisen sananvaihtoa muistuttavan - keskustelun  poikki. Tyhmempi osapuoli jatkaisi muuten jonninjoutavaa läpätystään vaikka maailman loppuun asti. Aika on kallista, eikä sitä kannata haaskata. Jos taas keskustelukumppani osoittautuu älykkääksi ja asioista perillä olevaksi, paljastuu lähes poikkeuksetta ennen pitkää myös se, että hän onkin katala KOMMUNISTI, jonka tarkoituksena ei ole asiallinen keskustelu vaan pelkästään libertaristin ärsyttäminen ja riidan haastaminen hänen kanssaan. Tällaistakaan keskustelua on turha jatkaa. 

Suomalainen Libertaristiyhteisö kehottaa mahdollisia keskustelupalstojen lukijoita tutkimaan käytyjä keskusteluja edeltävät puheenvuorot ennen kuin he tuomitsevat libertaristiset kirjoittajat liian herkkänahkaisiksi. Jos libertaristi ärsyntyy, siihen on aina pätevä syy!

Libertaristikirjoittajien puolustukseksi on muuten todettava, että huippulahjakkaita ja huippuälykkäitä henkilöitä pidetään usein sosiaalisilta taidoiltaan vajavaisina tai jopa hankalina persoonina. Tällaiset pienet puutteet ovat kuitenkin pieni hinta neroudesta.

Suomalaisiin libertaristeihin ja heidän mielipiteisiinsä voi kukin tutustua lukuisilla internet-sivuilla, joten ei aiheesta tässä tämän enempää. 

Suomalainen libertaristiyhteisö antaa täyden tukensa kaikille suomalaisille libertarismin teoreetikoille. Vain harvat ovat ymmärtäneet aidon vapauden merkityksen, ja vielä harvemmat omistaneet elämänsä sen julistamiselle. Suomalainen libertaristiyhteisö on vuorenvarma siitä, että moni suomalaisen libertarismin pioneeri esiintyy joskus tulevaisuudessa pronssisena patsaana Mikael Agricolan, Elias Lönrotin, Aleksis Kiven, J.L. Runebergin, G.G.E. Mannerheimin muiden maamme suurmiesten joukossa. 

Vapauttajat saavat aina patsaansa!