Libertaristinen moraali

Äärimmäinen vapauden aate määrittelee moraalin hyvin yksinkertaisesti ns. kultaisen säännön avulla. Tuon säännön mukaan ihminen on oikeutettu tekemään muille ihmisille mitä tahansa, mitä hän sallii muidenkin tekevän itselleen.

Vapauden ideologiassa hyväksytään ajatus, että ihmisen peruspyrkimys on oman hyvinvointinsa lisääminen. Tämän päämäärän tavoittelua ei pidä rajoittaa niin kauan ihminen ei omilla toimillaan itse rajoita muiden vastaava oikeutta toimia. Libertarismin perusajatus on, että ihminen itse on paras hyvinvointinsa määrittelijä, ja niinpä toimenpiteet, joilla hän pyrkii lisäämään hyvinvointiaan eivät voi olla tuomittavia sillä perusteella, että ne mahdollisesti joidenkin muiden mielestä eivät edistä hänen hyvinvointiaan.

Kaikki tietävät, että ihminen on perusluonteeltaan itsekäs olento, jolle oma etu on tärkeämpi kuin muiden etu. Toisin kuin useimmat muut poliittiset ryhmät, libertaristit eivät häpeile myöntää tätä tosiasiaa. He eivät halua elää kommunistien luomassa kollektiivisessa valheessa, jossa ihmisen väitetään olevan muka jonkinlainen "sosiaalinen" olento, jonka luontaisiin vietteihin kuuluisi muista huolehtiminen. Jos näin todella olisi, miksi puolet maailman väestöstä kärsii puutetta ja toinen puoli elää yltäkylläisydessä? Eikö tuo hyvinvoinnnin keskellä oleva ihmiskunnan puolisko noudatakaan "sosiaalista" viettiään ja kiirehdi pelastamaan huono-osaista puoliskoa? Olisihan sillä sentään siihen varaa. Pelkästään yhden Hornet hävittäjän tai loistoristeilijän hinnalla pelastettaisiin satoja tuhansia ihmisiä nälkäkuolemalta. Miksei näin tehdä?

Kommunistit tietysti keksivät epätoivoisia valheita tämän asiantilan selittämiseksi. He puhuvat kapitalistien riistosta, imperialismista, kolonialismista, kansainvälisen pääoman ylivallasta ja mitä kaikkea he keksivätkin. He eivät pysty myöntämään, että tuon ns. kolmannen maailman hätä johtuu pelkästään ihmiskunnan ahkeran puoliskon oikeutetusta tarpeesta välittää ensi kädessä itsestään ja toisaalta ihmiskunnan huono-osaisen puoliskon omasta laiskuudesta ja huonoudesta. Jos osat kääntyivät toisinpäin, kolmannen maailman maat tuskin lähettäisivät avustuskuormia entisiin elintasomaihin sen enempää kuin nekään nyt lähettävät avustuskuormia kolmannen maailman maihin. Eiväthän monet kehitysmaiden rikkaat auta edes naapureitaan, vaikka näkevät heidän elävän kurjuudessa.

Vaikka nykyinen länsimainen moraali periaatteessa onkin "uskonnoton", se on saanut merkittäviä vaikutteita kristinuskosta ja kristillisestä lähimmäisenrakkauden ja toisista välittämisen perinteestä. Tätä taustaa vastaan kenenkään ei pidä ihmetellä sitä, miksi niin monien libertaristien kotisivuilta tai henkilöprofiilista johtaa linkki vapaa-ajattelijoiden sivuille.

Kristikunnan perustaja kutsui varallisuutta kerääviä miehiä mammonanpalvojiksi ja julisti, että heidän on vaikeampi päästä taivaasen kuin kamelin kävellä läpi neulansilmästä. Hän myös kehotti välttämään kilpailua johtopaikoista ja julisti viimeiseksi jättäytymisen hyveeksi. Hänen jälkeensä perustetuissa alkuseurakunnissa oli vallalla yhteistalous, ja pariskunta, joka yritti piilotella omaisuuttaan, koki äkkikuoleman. Monet libertartaristit ovat laskeneet nämä asiat yhteen ja päätyneet kannattamaan ateismia. He kokevat, että ateismi vapauttaa heidät kommunistis-moraalisista velvoitteista muita kuin heitä itseään kohtaan.

Kommunistit, jotka myös ovat ateisteja, myöntävät, että moraalilla ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa. Sen sijaan moraali on heidän mukaansa kehittynyt kulttuurievoluution seurauksena; kansat, jotka ovat pitäneet huolta myös heikoimmista jäsenistään, ovat selvinneet parhaiten olemassaolon taistelussa. Näin huolehtimisen moraali on siirtynyt vähitellen osaksi kulttuurista koodia. 

Suomalainen Libertaristiyhteisö väittää, että asia on juuri päinvastoin. Heikoimpien jäsenten raahaaminen väkisin muiden mukana heikentää yhteisöä eikä suinkaan vahvista sitä. Kun ravinnosta on niukkuutta, on järjetöntä jakaa sitä hampaattomille mummoille ja antaa kasvavan nuorison kärsiä puutetta. Aliravituista nuorista tulee huonoja sotilaita ja heikkoja työntekijöitä, ja tällainen kansa tuhoutuu. 

Rohkeat ja voittoisat sotilaskansat eivät ole elättäneet joukoissaan elinkelvottomia surkimuksia vaan ne ovat antaneet heidän kuolla arvokaasti. Kansat ovat jalostuneet, kun heikko aines on karsiutunut niistä pois luonnollisella tavalla. Nykyihmiset eivät ole sosiaalitietoisten surkimusten vaan uljaiden sotilaskansojen jälkeläisiä. Sosiaalinen ajattelu ja huolenpidon moraali on keksitty vasta aivan viimeisinä vuosisatoina - osana kommunistien katalaa sunnitelmaa ihmisyyden hävittämisestä ja kollektiivisen orjuuden luomisesta.

Kun libertaristit esittävät, että yhteisön tulee lopettaa ilmainen koulutus, ilmainen sairaanhoito, ilmainen sosiaalihuolto sekä kaikki muukin kansalaisten huolenpito, kyse ei ole suinkaan moraalittomuudesta. Päinvastoin kyse on kansan karaisemisesta kestämään yhä kovemmaksi muuttuva kansainvälinen kilpailu. Libertaristit haluavat kilpailla - eivät piiloutua tullimuurien taakse.

Uudenlaisen oikeutetun itsekkyyden moraalin omaksuminen voi johtaa siihen, että muutama laiska surkimus päätyy katuojaan. Vanhassa moraalissa pitäytyminen sen sijaan johtaa siihen, että koko kansa päätyy katuojaan. Utilitaristiselta kannalta katsottuna jälkimmäinen on epäilemättä huonompi vaihtoehto. Tätä mieltä on myös Suomalainen Libertaristiyhteisö.
 

Suomalaisen Libertaristiyhteisön kotisivulle