Pääosa tiedotusvälineistä on yksityisessä omistuksessa. Miksi ne siis palvelisivat kommunismia, joka vastustaa vapautta ja haluaa kumota yksityisen omistamisen?  Siksi, että pääosa tiedostusvälineiden omistajista ei itse toimi sisällöntuottajina, vaan sisältöä tuottavat palkatut toimittajat, joista huomattava osa on joko piilokommunisteja tai vähintään kommunistisen aivopesun saastuttamia. Kaupallisessa maailmassa omistajille on tärkeintä se, että tiedotusvälineet toimivat kannattavasti. Jos kannattavuus syntyy sillä, että kommunistiset toimittajat tuottavat kommunistista sisältöä kommunistisille kohderyhmille, se on omistajan kannalta sentään parempi vaihtehto kuin tiedotusvälineen ajautuminen konkurssiin. 

Käytäntö on osoittanut, että jos merkittävän tiedotusvälineen omistaja puuttuu läpikommunistisessa ilmapiirissä toimittajien työhön ja yrittää ohjata heitä sanomaan tai kirjoittamaan vapaudesta niin kuin vapaudesta tulisi sanoa ja  kirjoittaa, tiedossa on ongelmia. Toimittajat alkavat sabotoida tiedotusvälinettä ja vahingoitaa sen omistajia. Pahimmillaan seurauksena on vapaushenkisten tomittajien savustamisia ulos työpaikoista ja jopa toimittajien joukkoulosmarsseja toimituksista. Jos tällainen jatkuu, tiedotusväline alkaa tuottaa tappiota. Ennen pitkää omistaja joutuu perääntymään ja sallimaan toimittajille "vapaat kädet" - tai edessä on konkurssi. Jopa mahtavat lehti-imperiumien omistajat ovat joutuneet taipumaan toimittajien joukkovoiman edessä. Kommunismi siis elää ja voi hyvin mediamaailmassa!

Edellä esitetyt väitteet saattavat monista tuntua liioittelulta - tai jopa suoranaiselta hulluudelta. Siksi on aiheellista jatkaa mediamaailman tarkastelua. Ensiksi: Mitä tarkoitamme puhuessamme kommunismista? Neuvostoliitossa esiintynyttä järjestelmääkö? Kuubalaista kommunismiako? Vaiko Pohjois-Korean kommunistidynastiaa? Emme sellaisenaan mitään näistä. Libertaristisen käsityksen mukaan kaikki sellainen ajattelu täyttää kommunismin kriteerit, jossa ihmisten määrä korvaa laadun, ja tähän perusteeseen vedoten vapaiden kansalaisten oikeus omistaa ja hallita yksityistä omaisuutta kyseenalaistetaan. Kommunismia on toisin sanoen sellainen oppi, jossa tarpeeksi isolla ihmisjoukolla katsotaan pelkän lukumääränsä nojalla olevan oikeus puuttua vähemmistönä olevan kansanosan tai yksityisten kansalaisten vapauteen hankkia ja hallita omaisuutta. Vaikka tämä ryöstelevien massojen kuviteltu oikeus muiden omaisuuteen olisi liitetty miten hienoihin demokratian periaatteisiin tahansa, se on kuitenkin yhtä alkukantaista ja moraalitonta massojen liikehdintää kun minkä tahansa jengin tai porukan hyökkäys ryöstöaikeissa puolustuskyvyttömän yksilön tai ryhmän kimppuun. Pahan asian naamioiminen lakien ja viranomaistoimenpiteiden sumuverhon taakse ei tee siitä yhtään sen parempaa kuin mikä se on. Omaisuuden vieminen pakolla muilta on aina julkeaa ryöstämistä eikä se siitä muuksi muutu.

Kommunismin lopullisena päämääränä on luoda maailmaan järjestelmä, jossa yksilöiden persoonallisuus on hävitetty ja ihmiset on alistettu toimimaan järjestelmän konemaisina osina yhteisen päämäärän hyväksi. Esikuvana lienee muurahaiskeko, jossa yksilöt toimivat kuin yksien aivojen ohjaamina vailla yksityisyyttä, vailla omaisuutta, vailla puolisoa, vailla lapsia - sanalla sanoen vailla omaa elämää. Libertaristit vastustavat viimeiseen saakka tällaista järjestelmää ja katsovat sen sotivan ihmisyyden perusteita vastaan. Libertaristien esikuvana eivät ole parvena hyörivät muurahaiset vaan - jos jokin esikuva pitää keksiä - taivaalla liitävät uljaat yksinäiset kotkat, joita kukaan ei komenna ja jotka ovat vastuullisia vain itselleen. Libertaristit eivät pidä ihmistä laumaeläimenä ja vielä vähemmän kekoeläimenä. 

Edellä olevan luettuaan joku voi ihmetellen miettiä, ettei hän ainakaan muista kuulleensa yhdenkään toimittajan haikailleen ihmiskunnan muuttamisesta muurahaispesäksi. Todennäköisesti hän ei ole kuullutkaan, sillä eivät kommunistit tietenkään niin tyhmiä ole, että paljastaisivat todellisen päämääränsä. Moni tavallinen rivikommunisti ei sitä paitsi todennäköisesti ole edes tullut ajatelleeksi, että hänen kannattamansa kehityksen lopputulos olisi noin kauhea. Kukaan ei ole kuitenkaan toistaiseksi esittänyt teoriaa siitä, miksi kehitys kohti kommunismia pysähtyisi johonkin tiettyyn pisteeseen kerran alettuaan. 

Seuraavaksi muutama sana erilaisten tiedotusvälineiden roolista kommunismin levittämisessä.
 

Radio ja televisio

Pääosin julkisessa omistuksessa olevat radio ja televisio ovat pahimpia kommunismin pesiä. 1960- ja 1970 -luvuilla ne olivat suorastaan avoimen kommunistisia, mutta yleisen maailmankehityksen myötä niiden on pitänyt hieman hillitä marxilaista julistustaan. Nämä tiedotusvälineet joka tapauksessa vaikenevat johdonmukaisesti libertaristismista ja libertartistisesta vapaudesta. Erilaiset kettutytöt, anarkistit, mellakoijat, vapaakaupan vastustajat, elänoikeusterroristit, aseistakieltäytyjät ym. kommunismin aktiivit kannattajat sen sijaan ovat saaneet lukumääräänsä nähden suorastaan järjettömän paljon julksuutta näissä välineissä. Ainoat libertarismia sivuavat maininnat ovat kai olleet toimittajien eri yhteyksissä esittämät ilkeät letkautukset "uusliberalismin" kauheudesta. 

Huomattava osa TV:n ja radion toimittajista on saanut aikoinaan avoimen marxilaisen koulutuksen alan oppilaitoksissa, ja ne jotka eivät ole saaneet, ovat imeneet aatteet yhteisönsä henkisestä ilmapiiristä. Julkisia libertaristejä ei toimittajapiireissä tiedetä olevan.
 

Lehdistö

Lehtitoimittajiin pätee pääosin sama kuin sähköisten viestimien toimittajiinkin. Heistäkin moni on saanut oppinsa marxilaisten professoreiden luennoilla. Libertarismia tukevia artikkeleja ei lehdistä juuri löydä. Monet pienten lehtien toimittajat ovat sitä paitsi niin kiinni omassa asuinalueessaan, että he tyytyvät toistelemaan sitä mitä ympärillä tapahtuu ja mitä ympärillä puhutaan. Tietämättään he kuitenkin julistavat kommunismia. Jokainen lehtiartikkeli, jossa demokratiaa käsitellän itsestäänselvyytenä, puhumattakaan että sitä avoimesti kehuttaisiin, ei nimittäin ole mitään muuta kuin kommunistista propagandaa. 
 

Internet

Internet on ensimmäinen tiedotuskanava, jonka avulla libertaristit ovat pystyneet tekemään aukkoja kommunistien pystyttämän vaikenemisen muuriin. Vaikka libertarismi on ollut olemassa jo yli sata vuotta, arviolta vain yksi prosentti kansalaisista muistaa ennen internetin tuloa koskaan edes kuulleensa siitä. Näin täydellisesti kommunistinen media on vaiennut tästä vapauden jalosta aatteesta. Internetissä tapahtuvan tiedotuksen avulla tätä vaatimatonta prosenttia on nyttemmin pystytty nostamaan ja suotuisa kehitys näyttää ainakin toistaiseksi jatkuvan. Suomalainen Libertaristiyhteisö on tyytyväinen voidessaan omalta osaltaan tehdä vapauden aatetta yhä tunnetummaksi.
 

ALAS KOMMUNISMI - ELÄKÖÖN OMISTAJIEN VAPAUS !
 
 

Suomalaisen Libertaristiyhteisön pääsivulle