Erilaisia muunnelmia demokratiasta kokeiltiin vuosisatojen aikana vaihtelevalla menestyksellä, mutta vasta Ranskan vallankumouksessa 1700-luvun lopulla demokratian aatteet heräsivät uuteen kukoistukseen - kauhein seurauksin. Kun valta valui kaduille, seurauksena oli anarkia ja verilöyly. Jonkin ajan kuluttua valta palautettiin johtajille ja pahimmat riehujat joutuivat tilille teoistaan. Demokratian ajatukset jäivät kuitenkin itämään, ja puoli vuosisataa myöhemmin saksalais-juutalainen Karl Marx istutti ne osaksi kommunistista oppiaan, jota kautta ne levisivät koko sosialistisen ajattelun kenttään ja sitä kautta jopa porvariston keskuuteen. 

1900-luvun kuluessa valtakunta toisensa jälkeen joutui demokratian kahleisiin. Yhteiskunnallinen järjestys, joka siihen saakka oli perustunut luonnolliseen vallan ja vaurauden keskittymiseen pätevimmille kansalaisille, järkkyi, kun laiskat ja varattomat kansalaiset alkoivat vaatia "osuuttaan" ahkerimpien keräämästä omaisuudesta. Sitä mukaa kun demokratia eri maissa lujittui, vahvistui myös ns. "hyvinvointiyhteiskunta" eli laiskojen elättäminen ahkerilta kerättävillä pakkoveroilla. Kun 1900 -luvun alussa vielä oli pidetty 10% veroastetta jonkinlaisena kaukaisena haamurajana,  jonka yli verotus ei koskaan saisi mennä, vuosikymmenien kuluessa tätä rajaa nostettiin ja nostettiin, kunnes varakkaimmat kansalaiset saattoivat joutua maksamaan jopa 80% tuloistaan veroina köyhille. Ja tämä kommunismi toteutettiin mukamas oikeudenmukaisuuden  ja hyvinvoinnin nimissä!

On ymmärrettävää, että verotuksen loputon kiristäminen ja kansakunnan varallisuuden haaskaaminen byrokratian rattaissa alkoi vuosisadan lopulla heikentää kansakuntien mahdollisuuksia kilpailla maailmanmarkkinoilla niitä maita vastaan, joissa vielä vallitsi terve sisäinen kilpailu, ja jotka eivät olleet nostaneet verojaan aivan näin korkealle. Mitä tekivät puolueisiin soluttautuneet kommunistit?  Vaativatko he verojen alentamista?  Eivät, vaan he alkoivat vaatia vapaan maailmankaupan rajoittamista muka suojaksi kansainvälistä "suurteollisuutta" vastaan. Todellisuudessa taustalla oli kuitenkin huoli siitä, että "hyvinvointiyhteiskunta" jouduttaisiin ulkomaisen paineen vuoksi purkamaan. Tällöin byrokratian rattaistoon pesiytyneet loiset ja muut siivellä eläjät joutuisivat jättämään suojaavat kolonsa ja tulemaan toimeen omillaan. Se olisi heille kauhistus. Se olisi heille tuho, sillä sukupolvien ajan loisina varakkaiden ruumiissa eläneiden "demokraattien" kyvyt itsenäiseen elämään ovat mennet. 

Yhdistyneet libertaristit vaativat, että loiset on tuhottava ja terve kilpailu on palautettava.